Aurinko aamun avajaa kuin ruosteinen puukko ranteen
tänään pääsen telkkariin ja Iltalehden kanteen
tungen kuumeeni muovipussiin, pajukko huohottaa huhuja
”Kaikki on ennalta määrättyä”, valistaa vatsastapuhuja

Talo ja sen seinässä seisoo lausuttuna UNUNU
bussin ikkunasta olen nähnyt sen, lukenut
pian saamme toisemme, rakkaani, olemme taas yhdessä
liitän meidät ikuisesti silmänräpäyksessä

Hengitämme meren pohjassa
taivas on niin kovin kaukana
tuskin erottuukaan taustalta

Ryntään keskelle aukiota ja paikoilleni juutun
selkä hiestä märkänä, vitivalkeaksi muutun
tässä tilanteessa en voi enää perääntyä
kusi valuu lahkeesta, väkeä alkaa kerääntyä

Omatunto alkoi kolkuttaa
syyllisyys söi ennen aikojaan
taivas on niin kovin kaukana
se näyttää yhä harmaalta

Ver todos los episodios